Tekijänoikeusjutut koskevat yllättävän monenlaisia asioita, ja opettajan tulee olla tarkkana koulussa, mikäli hän haluaa kyseistä lakia noudattaa. Alkuoletuksena täytyy muistaa että tekijänoikeudet koskevat automaattisesti työtä, jonka henkilö tekee. Opettajan kannattaa ottaa tapauskohtaisesti aina selvää, jos ei ole varma tekijänoikeuksista tietyssä tapauksessa.
Joitakin selvitä tapauksia kuitenki on, joissa ei tekijänoikeuksista tarvitse kantaa huolta. Esimerkiksi aamunavauksissa tai vastaavissa saa soittaa musiikkia levyltä koko koululle. Lisäksi oppilaiden työt saavat esiintyä vaikka videota koululta kuvattaessa, mikäli työt eivät ole videossa pääosassa.
Kuitenkin pitää muistaa, että valokopiointilupa ei koske esim. työ- ja harjoituskirjoja, eli ilman erillistä lupaa kustantajalta tai tekijöiltä valokopioita ei saa ottaa. Näin siis ei voi kopioida hyvää harjoitusta lapsille, jos sellaisen löytää vaikkapa sellaisesta työkirjasta, jota koululla ei käytetä.
Lupa ei myöskään kata digitaalista kopiointia, eli jos löytää esim. artikkelin tai vastaavan netistä, sitä ei saa poistaa kontekstistaan ja käyttää: tosin toki sen voi näyttää kyseiseltä sivustolta.
Tekijänoikeuslait kannattaa ottaa huomioon myös oppilaiden kohdalla. Jos koululla on vaikka omat kotisivut, jonne halutaan laittaa mahdollisesti oppilaiden tekemiä töitä, kannattaa koulun käytänteenä olla luvan kysyminen oppilailta tai hänen huoltajiltaan heti koulu-uran alussa.
perjantai 7. lokakuuta 2011
maanantai 3. lokakuuta 2011
Picasa ei ollut ennestään tuttu, mutta jo nopean kokeilun jälkeen se vaikutti hyvin helppokäyttöiseltä ohjelmalta. Selkeä ohjeistus sivun oikeassa palkissa perustoimintoihin oli kätevä. Alapalkin toiminnot bloggaamisesta ja lähettämisestä eivät voisi juuri näkyvämmin olla esillä.
Itse kokeilin ennen kaikkea värien ja tummuuden muuttamista ja kuvan uudenlaista rajaamista. Nämä toiminnot olivat yksinkertaisempia kuin mitä esimerkiksi Gimp-ohjelmassa on. Toki Gimp on tietyllä tavalla hyvinkin paljon kehittyneempi kuin Picasa. Kuitenkin, jos täytyisi miettiä Picasaa opettajan silmin, se voisi olla hyvä ja simppeli käyttää koulussa kuvien perusmuokkaukseen.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Facebook & Google+
Itse vastustin Facebookiin liittymistä hyvin pitkään sillä perusteella, että minusta tuntui tyhmältä jollakin lailla "merkkailla", kuka on ystäväni. En oikein silloin vielä ymmärtänyt palvelun luonnetta kunnolla. Kuitenkin loppujen lopuksi sinne rekisteröidyin, ja alkuärsytyksen (epäselvä käyttöönotto jne.) jälkeen jäin koukkuun hyvin pian. Siinä koukussa olen edelleen, vuosien käytön jälkeen. En enää voisi kuvitella eloa ilman Facebookia. Yhteydenpito läheisiin kavereihin on helppoa chatin kautta, ja toisaalta pysyy paremmin perillä kaukaisempienkin kavereiden ja sukulaisten elosta ilman, että täytyisi aina lähteä asiakseen kyselemään kuulumisia. Olen tavoitettavissa Facessa aina, kun olen kotona: kun herään, niin ennen sängystä nousua avaan palvelun ja katson uudet tapahtumat, ja viime töikseni ennen kun suljen silmät, kirjaan itseni ulos. Tai en edes joskus kirjaa, vaan jätän koneen auki viereeni. Nyt kun miettii, niin aivan kauheaa: minähän suorastaan nukun läppärini kanssa, sillä en joskus jaksa edes nostaa sitä patjalta pois illalla, että se olisi heti käsillä herättyäni. Huh. Huolestuttavaa? Ehkä...
Koulun ja Facebookin suhde on kimurantimpi. Kuten tunneilla jo hiukan puhuttiinkin, ei koulun ja opettajan tarvitse olla mielestäni Facessa. Luulen, että koulun omat sivut toimivat hyvänä tiedonjakana ja pääasiallisena väylänä, ja Facebookia ei siihen välttämättä tarvita.
Itse olen keskustellut paljonkin opettajaystävien ja opiskelijoiden kanssa siitä, kuinka he suhtautuvat siihen, että opettaja ottaisi oppilaansa ystäväkseen. Itse olen tullut siihen tulokseen, että pidän kokovaltaisena linjana, etten oppilaitani ota. Itse olen ystävä nykyään vanhojen lukio-opettajieni kanssa, mutta asia onkin eri, jos oppils ei ole enää koulussa ja on itsekin aikuinen. Mielestäni opettaja saa itse valita linjansa asiaan, kunhan pysyy siinä, tai vaihtaa sitä systemaattisesti.
Google+:ssa olen ollut vasta sen verran vähän aikaa, että siitä minulla juuri kokemusta ei ole. Olen laittanut esille yhden kuvan ja päivittänyt statustani ehkä kahdesti, ja kavereitakin on vasta kourallinen. Ehkä käyttö jää niin vähälle, koska Facebookin käyttö on minulla niin automatisoitunutta. Google+ on minusta kuitenkin tietyllä tavalla turvallisemman tuntuinen palvelu kuin Face, ainakin jo seuraa FB:hen liittyvää uutisointia... Opettajan, koulun ja Google+:n suhteessa pätevät mielestäni samat säännöt kuin Facessakin.
Koulun ja Facebookin suhde on kimurantimpi. Kuten tunneilla jo hiukan puhuttiinkin, ei koulun ja opettajan tarvitse olla mielestäni Facessa. Luulen, että koulun omat sivut toimivat hyvänä tiedonjakana ja pääasiallisena väylänä, ja Facebookia ei siihen välttämättä tarvita.
Itse olen keskustellut paljonkin opettajaystävien ja opiskelijoiden kanssa siitä, kuinka he suhtautuvat siihen, että opettaja ottaisi oppilaansa ystäväkseen. Itse olen tullut siihen tulokseen, että pidän kokovaltaisena linjana, etten oppilaitani ota. Itse olen ystävä nykyään vanhojen lukio-opettajieni kanssa, mutta asia onkin eri, jos oppils ei ole enää koulussa ja on itsekin aikuinen. Mielestäni opettaja saa itse valita linjansa asiaan, kunhan pysyy siinä, tai vaihtaa sitä systemaattisesti.
Google+:ssa olen ollut vasta sen verran vähän aikaa, että siitä minulla juuri kokemusta ei ole. Olen laittanut esille yhden kuvan ja päivittänyt statustani ehkä kahdesti, ja kavereitakin on vasta kourallinen. Ehkä käyttö jää niin vähälle, koska Facebookin käyttö on minulla niin automatisoitunutta. Google+ on minusta kuitenkin tietyllä tavalla turvallisemman tuntuinen palvelu kuin Face, ainakin jo seuraa FB:hen liittyvää uutisointia... Opettajan, koulun ja Google+:n suhteessa pätevät mielestäni samat säännöt kuin Facessakin.
Habboilua
Hahmoni luomisesta HabboHotelliin taitaa nyt olla se puoli tuntia. Olen saanut vierailta (luultavasti lapsilta) viisi kaveripyyntöä ja kohdannut kolme "alax olee?" -kysymystä. Se kertonee jotakin palvelusta.
Lyhyessäkin ajassa näin opettajan silmin katsottuna tuli esiin Habbon hyviä ja huonoja puolia. Habbo-hahmon luominen oli mukavaa helppoa, suorastaan itsekin innostuin erilaisten ulkonäkö- ja vaatevaihtoehtojen kokeiluista. Myös muu aloittaminen, kuten tehtävien täyttäminen siirtelemällä huonekaluja, oli helppoa. Kuitenkin varsin pian törmäsi asiaan, joka luultavasti käyttäjiä harmittaa: muutamaa ensiaskelta lukuunottamatta ei tehtävien täyttämisessä pääse eteenpäin, ellei palveluun laita rahaa. Huonekaluja kehotetaan ostamaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Minun sisustuskokeiluni päättyivät siis tähän, ja päätin lähteä seikkailemaan eri huoneisiin. Valitsin suosituimpien huoneiden listoista erilaisia huoneita, ja lähdin katsomaan, minkälaisia keskusteluja ihmiset käyvät Habbossa.
Keskusteluja seuratessani sain otteen sekä mielestäni Habbon parhaista mutta myös huonoista puolista. Jotkut keskustelijat tunsivat toisensa selkeästi oikeastakin elämästä, ja puhelivat mukavasti arkipäivän asioista. Yhteydenpito kavereihin netin välityksellä on hyvin tavallista lasten ja nuorten keskuudessa, ja voisin kuvitella, että on oikein mukavaa keskustella, kun voi "nähdä kaverin" hahmona ja vaikka istua rannalla tai tanssia keskustellessa. Kuitenkin mieleen tulee myös, onko asiallista keskustella IRL-elämästä ainakaan yleisellä tuollaisessa paikassa? Toki keskustelut voi käydä kuiskaamalla tai jossakin huoneessa, jossa ei ole muita.
Ikävästi silmiin osui kuitenkin sellaistakin sananvaihtoa, jota pelkäsin kyseisessä palvelussa olevankin. Joissakin keskusteluissa oli todella inhottavaa kielenkäyttöä, joka keskittyi toisen henkisen kapasiteetin, iän tai seksuaalisen suuntautumisen kyseenalaistamiseen. Tuntuu, että aseina tuollaisissa keskusteluissa käytettiin sitä, että koitettiin saada toinen näyttämään lapselta tai lapsellista, tai luomaan sellainen kuva, että itse tietää jo paljon "isojen ihmisten" asioista. Voin kuvitella, että ei tarvitse olla kovinkaan herkkä, että tuollaisista kommenteista ottaa itseensä. Positiivista oli kuitenkin nähdä, että osa käyttäjistä puuttui toisten kinasteluun esim. käskemällä poistumaan huoneesta, jos riitely ei lopu.
Lyhyessäkin ajassa näin opettajan silmin katsottuna tuli esiin Habbon hyviä ja huonoja puolia. Habbo-hahmon luominen oli mukavaa helppoa, suorastaan itsekin innostuin erilaisten ulkonäkö- ja vaatevaihtoehtojen kokeiluista. Myös muu aloittaminen, kuten tehtävien täyttäminen siirtelemällä huonekaluja, oli helppoa. Kuitenkin varsin pian törmäsi asiaan, joka luultavasti käyttäjiä harmittaa: muutamaa ensiaskelta lukuunottamatta ei tehtävien täyttämisessä pääse eteenpäin, ellei palveluun laita rahaa. Huonekaluja kehotetaan ostamaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Minun sisustuskokeiluni päättyivät siis tähän, ja päätin lähteä seikkailemaan eri huoneisiin. Valitsin suosituimpien huoneiden listoista erilaisia huoneita, ja lähdin katsomaan, minkälaisia keskusteluja ihmiset käyvät Habbossa.
Keskusteluja seuratessani sain otteen sekä mielestäni Habbon parhaista mutta myös huonoista puolista. Jotkut keskustelijat tunsivat toisensa selkeästi oikeastakin elämästä, ja puhelivat mukavasti arkipäivän asioista. Yhteydenpito kavereihin netin välityksellä on hyvin tavallista lasten ja nuorten keskuudessa, ja voisin kuvitella, että on oikein mukavaa keskustella, kun voi "nähdä kaverin" hahmona ja vaikka istua rannalla tai tanssia keskustellessa. Kuitenkin mieleen tulee myös, onko asiallista keskustella IRL-elämästä ainakaan yleisellä tuollaisessa paikassa? Toki keskustelut voi käydä kuiskaamalla tai jossakin huoneessa, jossa ei ole muita.
Ikävästi silmiin osui kuitenkin sellaistakin sananvaihtoa, jota pelkäsin kyseisessä palvelussa olevankin. Joissakin keskusteluissa oli todella inhottavaa kielenkäyttöä, joka keskittyi toisen henkisen kapasiteetin, iän tai seksuaalisen suuntautumisen kyseenalaistamiseen. Tuntuu, että aseina tuollaisissa keskusteluissa käytettiin sitä, että koitettiin saada toinen näyttämään lapselta tai lapsellista, tai luomaan sellainen kuva, että itse tietää jo paljon "isojen ihmisten" asioista. Voin kuvitella, että ei tarvitse olla kovinkaan herkkä, että tuollaisista kommenteista ottaa itseensä. Positiivista oli kuitenkin nähdä, että osa käyttäjistä puuttui toisten kinasteluun esim. käskemällä poistumaan huoneesta, jos riitely ei lopu.
Kuvagalleriat
Kuvagalleriat ovat suuressa suosiossa tätä nykyä, myös jo ala-aste- ja ainakin yläasteikäisten keskuudessa. Harvalta henkilöltä ei löydy kuvia mistään sosiaalisen median palvelusta tai kuvagalleriasta.
IRC-galleria on hyvin suosittu ja mielestäni kohtuu helppokäyttöinen ja turvallinenkin kuvagalleria internetissä. Tämä kuva kenties johtuu siitä, että itsellänikin on ollut joskus kuvia kyseisessä galleriassa. Mutta juuri siksi voinkin perustaa mielipiteeni omaan kokemukseeni, enkä vain mielikuvaani sivustosta. Mielestäni kyseessä on aika "kiltti" galleria: siellä on mahdollisuus jakaa ja katsella kuvia, kommentoida, liittyä yhteisöihin ja keskustella niissä. Toisilla käyttäjillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta esim. arvioida koulunumeroin kuvan (siis käyttäjän) ulkonäköä, kuten vaikkapa kuvake.net:issä on mahdollisuutena. Pääasiassa kommentointia tapahtuu kavereiden kesken, ja mikäli joku ulkopuolinen henkilö alkaa häiritä, voi häneltä estää kaikki yhteydenotot. Turvallisuutta luo myös se, että sivustoa on hyvin yksinkertainen käyttää, ja mm. kuvien yksityisyysasetukset on helppo muuttaa hyvin tiukaksi.
ii2.org-sivusto tuntuu olevan periaatteeltaan aika samanlainen kuin IRC-galleriakin. Sivu ulkomuodoltaankin on hyvin samantyyppinen, ja yhteisöjä perustetaan, niihin liitytään ja kuvia jaetaan käsittääkseni hyvin samanlaisin tavoin kuin IRC-galleriassakin.
Kuvake.net poikkeaa mielestäni kuitenkin kahden edellisen sivun linjasta. Tällä sivustolla mielestäni suurempana ideana on vain lähettää kuvia ja saada mahdollisimman paljon hyvää palautetta, kommentointia ja hyvät arvostelut, vaikka aivan vierailta ihmisiltä. Aikaisemmin mainittu numeroarviointi kuvia kohtaan on juuri kuvake.net:n toiminto. Mielestäni ei ole välttämättä aivan riskitöntä ja turvallista antaa lapsen tai nuoren laittaa kuvia tälläisella mentaliteetilla varustetulle sivustolle. Mielestäni sivustojen ilmapiiristä saa hyvän kuvan, kun selaa hetken "satunnainen"-nappulalla käyttäjien kuvia: kuvake.net:n käyttäjien kuvat ovat todellista "herutuskamaa", poikia ilman paitaa, nuoria tyttöjä huulet törröllään ja kaula-aukot alhaalla, meikit naamalla poseeraamassa. Kun muutkin käyttäjät laittavat tällaisia kuvia, ja saavat niihin paljon kommentteja ja hyvät arvostelut, saa se helposti lapsen tuntemaan, että hänenkin täytyy lähettää palveluun sellaisia kuvia, koska hänen "tavalliset" kuvansa eivät saa niin paljon huomiota kuin kaverin raflaavat kuvat.
Kuitenkin tärkein asia selventää vanhemmille on mielestäni se, että jokainen sivusto on sellainen, millaisen lapsi ja hänen piirinsä sivustonsa rakentavat. Jos lapsen sivu sisältää siistiä sisältöä kunnollisilla suojausasetuksilla niin siltä puolen ei hirveää huolta tarvitse kantaa. Siksipä vanhempien onkin tärkeää sopia säännöt lapsen kanssa jaettavasta sisällöstä, ja tehdä selväksi myös se, että kuinka kauaskantoisia seurauksia "tyhmien" kuvien tai kommenttien julkaisemisesta voi olla. Sääntönä voi olla ainakin nuorempien kanssa se, että lapsen täytyy olla valmis näyttämään vanhemmilleen lähettämänsä kuvat ja yhteisöt, mihin kuuluu. Aikuisen kannattaa myös tutustua palveluun ja erityisesti "pienellä präntättyyn" tekstiin ja pohtia, haluaako lapsensa kuvia vaikka sellaisille sivuille, joista kuka vaan voi ladata lapsen kuvan kännykkäänsä taustakuvaksi.
IRC-galleria on hyvin suosittu ja mielestäni kohtuu helppokäyttöinen ja turvallinenkin kuvagalleria internetissä. Tämä kuva kenties johtuu siitä, että itsellänikin on ollut joskus kuvia kyseisessä galleriassa. Mutta juuri siksi voinkin perustaa mielipiteeni omaan kokemukseeni, enkä vain mielikuvaani sivustosta. Mielestäni kyseessä on aika "kiltti" galleria: siellä on mahdollisuus jakaa ja katsella kuvia, kommentoida, liittyä yhteisöihin ja keskustella niissä. Toisilla käyttäjillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta esim. arvioida koulunumeroin kuvan (siis käyttäjän) ulkonäköä, kuten vaikkapa kuvake.net:issä on mahdollisuutena. Pääasiassa kommentointia tapahtuu kavereiden kesken, ja mikäli joku ulkopuolinen henkilö alkaa häiritä, voi häneltä estää kaikki yhteydenotot. Turvallisuutta luo myös se, että sivustoa on hyvin yksinkertainen käyttää, ja mm. kuvien yksityisyysasetukset on helppo muuttaa hyvin tiukaksi.
ii2.org-sivusto tuntuu olevan periaatteeltaan aika samanlainen kuin IRC-galleriakin. Sivu ulkomuodoltaankin on hyvin samantyyppinen, ja yhteisöjä perustetaan, niihin liitytään ja kuvia jaetaan käsittääkseni hyvin samanlaisin tavoin kuin IRC-galleriassakin.
Kuvake.net poikkeaa mielestäni kuitenkin kahden edellisen sivun linjasta. Tällä sivustolla mielestäni suurempana ideana on vain lähettää kuvia ja saada mahdollisimman paljon hyvää palautetta, kommentointia ja hyvät arvostelut, vaikka aivan vierailta ihmisiltä. Aikaisemmin mainittu numeroarviointi kuvia kohtaan on juuri kuvake.net:n toiminto. Mielestäni ei ole välttämättä aivan riskitöntä ja turvallista antaa lapsen tai nuoren laittaa kuvia tälläisella mentaliteetilla varustetulle sivustolle. Mielestäni sivustojen ilmapiiristä saa hyvän kuvan, kun selaa hetken "satunnainen"-nappulalla käyttäjien kuvia: kuvake.net:n käyttäjien kuvat ovat todellista "herutuskamaa", poikia ilman paitaa, nuoria tyttöjä huulet törröllään ja kaula-aukot alhaalla, meikit naamalla poseeraamassa. Kun muutkin käyttäjät laittavat tällaisia kuvia, ja saavat niihin paljon kommentteja ja hyvät arvostelut, saa se helposti lapsen tuntemaan, että hänenkin täytyy lähettää palveluun sellaisia kuvia, koska hänen "tavalliset" kuvansa eivät saa niin paljon huomiota kuin kaverin raflaavat kuvat.
Kuitenkin tärkein asia selventää vanhemmille on mielestäni se, että jokainen sivusto on sellainen, millaisen lapsi ja hänen piirinsä sivustonsa rakentavat. Jos lapsen sivu sisältää siistiä sisältöä kunnollisilla suojausasetuksilla niin siltä puolen ei hirveää huolta tarvitse kantaa. Siksipä vanhempien onkin tärkeää sopia säännöt lapsen kanssa jaettavasta sisällöstä, ja tehdä selväksi myös se, että kuinka kauaskantoisia seurauksia "tyhmien" kuvien tai kommenttien julkaisemisesta voi olla. Sääntönä voi olla ainakin nuorempien kanssa se, että lapsen täytyy olla valmis näyttämään vanhemmilleen lähettämänsä kuvat ja yhteisöt, mihin kuuluu. Aikuisen kannattaa myös tutustua palveluun ja erityisesti "pienellä präntättyyn" tekstiin ja pohtia, haluaako lapsensa kuvia vaikka sellaisille sivuille, joista kuka vaan voi ladata lapsen kuvan kännykkäänsä taustakuvaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)